Ennaltaehkäisevä työ tarvitsee tekoja

14.04. 2015

Onko ennaltaehkäisy politiikan uusi muotisana? Ennaltaehkäisystä on helppo puhua, mutta ilmeisen pelottava toteuttaa. Todellisiin toimenpiteisiin ennaltaehkäisevien palvelujen järjestämiseksi ei ole ryhdytty lähellekään siinä määrin kuin poliittiset keskustelut ja kannanotot antaisivat ymmärtää.

Miksi ennaltaehkäisyyn ei uskalleta panostaa, vaikka ennaltaehkäisevistä palveluista ja varhaisen puuttumisen malleista kuulee pelkästään hyvää? Esimerkkeinä onnistumisista Keroputaan malli, jossa psykiatrisiin palveluihin on matala kynnys, tai Imatran kaupungin investoinnit perhetyöhön, minkä seurauksena huostaanottojen määrä ja lastensuojelun tarve vähenivät merkittävästi.

Yksi syy uskalluksen puutteeseen on varmaankin vaikutusten arvioinnin puuttuminen politiikasta lähes kokonaan. Päättäjiltä puuttuvat luvut, jotka osoittavat ennaltaehkäisyyn panostamisen kannattavuuden. Tietoa kuitenkin tarvitaan sosiaalipolitiikan tueksi.

Päivätyössäni kohtaan riittämättömiä resursseja esimerkiksi oppilashuollossa ja varhaisessa hoitoon pääsyssä. Lapsen huolta ei ehditä huomata ajoissa: ammattilainen ei pääse ilmaisemaan huoltaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Huomaan saman myös läheisten riittämättömässä kohtaamisessa niin mielenterveys- kuin päihdepuolella. Läheiset uupuvat ja sairastuvat itse.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen tarkoitus on vaikuttaa juuri ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tämän vuoden alusta alkaen perheillä on ollut oikeus saada kotipalvelua ilman lastensuojelun asiakkuutta. On erittäin tärkeää pitää huoli siitä, että lakiuudistus toimii käytännössä ja että kunnat pystyvät toteuttamaan lain tarkoittamat palvelut. Päättäjillä pitää olla malttia säilyttää myös korjaavat palvelut niin kauan, kunnes ennaltaehkäisevän työn vaikutukset näkyvät.

Tags

Lähetä kommentti

  • %s ei julkaista